Talon historia

Rakkaat naapurit!

Käytän tietoisesti sana ’naapurit’ koska nämä kotisivut on tarkoitettu kaikille talossa asuville, ei ainoastaan osakkaille. Me jotka tässä asumme kannamme vastuun tämän talon toimivuudesta ja sen asumisviihtyvyydestä. Myös tällä historia-osiolla on siinä suhteessa omaa funktiota.

Haluaisin, että jokainen asukas oppisi näkemään tämän talon erikoisuutta ja ainutlaatuisuutta. Käytän etusivulla alaotsikon ”Keidas Turun keskustassa”, koska se on minulle ollut sitä jo n. 30:n vuoden ajan. Se on viiden kävelyminuuttien päässä kauppatorilta, mutta täällä on hiljaista kuin metsänreunassa lähes kaikkina vuorokauden aikoina.

Jotta tämä tilanne säilyisi tällaisena meidän on jatkuvasti tehtävä työtä. Välillä on ollut pitkä kausi jolloin talon kunnosta ei pidetty riittävästi huolta. Siitä on kasautunut kunnostusprojektien vyöry joka alkoi piha-uudistuksesta 90-luvun alussa ja jatkui putki- ja julkisivuremontin kautta 2012 valmistuneeseen kattokorjaukseen asti.

Voimme nyt helpottuneena todeta, että tämän jälkeen koko talo on viimeisten 20:n vuoden aikana uusittu katutasosta kattoon asti. Välillä olisimme mielellämme  hoitanut talon ehkä pahinta – koska päivittäin niin näkyvästi esillä olevaa – kohdetta: Rappukäytävät.

Tahtoa oli, mutta rahaa ei… Aina oli jotain muuta jonka hoitaminen vei käytettävissä olevat varat. Jos olette säännöllisesti seuranneet etusivujemme uutiset tiedätte jo, että rappukäytävien remontti on seuraava kohde ja samassa yhteydessä saamme asennettu myös hissi A-rapun tähän asti tyhjänä odottanneeseen hissikuiluun.

Ehkä vasta silloin viimeisetkin talomme asukkaista tulevat tajuamaan, ettei tämä talo ole ainoastaan keidas vaan varsinainen jalokivi turkulaisten asuintalojen joukossa. Tavoitteenamme on, niin kuin kaikissa remonteissamme, että talon alkuperäistyyli ja sen rakenteet sailytetään niin pitkälle kuin se on taloudellisesti järkevä.

Vaikka joudumme odottamaan tätä viimeistä silausta vielä jonkin aikaa, voimme nyt jo huolehtia puhtaudesta talomme eri nurkissa. Kellari- ja vinttikäytävät on äskettäin siivottu kaikista sinne kuulumattomista roskista, mikä oli jo paloturvallisuussyistä pakko hoitaa.

Nyt olisi vielä toivottavaa, että myös yleistä puhtautta talon muissa paikoissa saattaisiin kohoamaan – vihje joka on tarkoitettu erityisesti talon tupakoitsijoille. ”Pihamme ei ole mikään tuhkakuppi” pitäisi olla itsestään selvä asia, samoin se ettei tuuletusparvekkeet voi luvatta käyttää oman asunnon laajennukseksi kun sisällä ei riitä enää ilmaa hengittäväksi.

Kohtuus kaikessa ja vastuuntuntoa naapureita kohtaan ovat hyvin kasvatettujen ihmisten arvostettuja ominaisuuksia – myös tänä päivänä. Se on perusedellytys sille, että tämä keskikaupungin keidas jatkaa olemaan erityisen viihteellinen paikka asua.

17.07.2014
Klaus Koszubatis
hallituksen pj

_____________________________________________________________________

Talomme pitkäaikaisen osakkaan ja hallituksen jäsenen, arkkitehti Raimo Volasen laatima talomme historiankertomus on edennyt vaiheeseen, että kaksi osaa päätettiin  julkaistaa nyt etukäteen fragmenttina. Jatkossa seuraavat valokuvia ja vaiheittain tekstitäydennyksiäkin.

ASUNTO-OSAKEYHTIÖ KAUPPIASKATU 20 

Talo ja sen ympäristö
Asunto-osakeyhtiö Kauppiaskatu 20 sijaitsee Läntisen Pitkäkadun varrella rautatie- ja linja-autoaseman yhdistävän kadun varrella. Läntinen Pitkäkatu on kuin arkkitehtuurin oppikirja sisältäen useiden tyylien mukaan rakennettuja puutaloja ja kivitaloja 1900 luvulta lähtien tämän ajan uudisrakennuksiin.

Kauppiaskatu 20 talo on arkkitehti Robert Lylyn suunnittelema v.1924 ja valmistui kaksi vuotta myöhemmin 1926. Robert Lylyn kädenjälkeä löytyy muualta Turun keskustasta kuten Yliopistokatu 14, jossa ullakkojakin on suunniteltu asuintiloiksi. Robert Lylyn erityispiirteitä ovat ullakkoa valaisevat kattoikkunarivit.

Läntisellä Pitkäkadulla löytyvät 1800 luvulta uusrenessanssityyliset puutalot, joista enemmistö löytyy Ratapihakadun varrelta ja ns.Partiokeskuksen korttelin talot ovat olleet purku-uhan alla jo pitkän ajan.

Jugend puutaloja on muutamia vielä jäljellä. Viimeiseksi purettu sijaitsi As.Oy Kauppiaskadun naapurissa, jossa As.Oy Puolalanpuisto puratti ihanan Jugenhelmen hellakakluuneineen. Tilalle oli tarkoitus rakentaa uudiskerrostaloa ja autotallihallia vanhan Jugend kerrostalon alle. Asukkaat eivät kuitenkaan päässeet suunnitelmissa yhteisymmärrykseen ja puretun puutalon tontti jäi siitä lähtien autioksi.

Läntiseltä Pitkäkadulta löydät Alvar Aallon ainoan funkisasuinkerrostalon numerosta 20 ja saman kadun varrelta numerossa 13 löytyy Tapani-laatoista rakennettu ja myöskin suojeltu rakennus. Tapani-laattaa voidaan pitää betonielementin esivaiheena ja ko.rakennus oli joutua luvattoman lämpörappauksen kohteeksi, mutta saatiin pelastettua asian tultua ilmi.

As.Oy Kauppiaskadun korttelipiha
1990 luvulla alkoi pisuaarina käytetyn porttikongin sulkeminen talon tyyliin sopivalla portilla. Ja kun kaunis portti oli saatu kiinteistölle, oli pihasuunnitelman esittely kohtalaisen helppoa ja myös suunnitelmat kaksisuihkuisen saunan ja takkahuoneen rakentamiseksi hyväksyttiin yhtiökokouksissa.

Suunnitelmat teki sisustusarkkitehti Raimo Volanen, asuntoyhtiön hallituksen puheenjohtajana toiminut Klaus Koszubatis ja isännöitsijä Ari Vuorela yhdessä urakoitsijan ja suunnittelijan kanssa vastasivat asioista käytännössä.

Urakoitsijaksi valittiin alalle juuri siirtynyt yrittäjä Varsinais-Suomen Sisustus ja Asennus. Urakkahinnaksi sisältäen saunatilat saatiin 450.000 mk ja kaupungin avustusta 100.000 m, joten asuntojen osuus korttelipihan rakentamiskustannuksista olivat 4.000 -10.000mk. Kustannukset kuitenkin leivottiin yhtiökokousten myötä yhtiövastikkeisiin seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Pihamme uudistusta saatiin valmiiksi toukokuussa 1990 ja jo siinä vaiheessa myös lehdistö alkoi kiinnostumaan projektista. Kaupunkilehti ’Turkulainen’ julkaisi lähes kokosivuisen artikkelin otsikolla: ”Yhteisten tilojen mahdollisuuksia ei ymmärretä Turussa”.

Varsinainen kohokohta tapahtui 26.11.1998 kun pihamme palkittiin parhaaksi korttelipihaksi Turun Pihakilpailussa. Järjestäjinä toimivat mm:ssa Turkuseura, Turun kaupunki, Turun yrittäjät ja V-S Kiinteistöyhdistys. Siinä yhteydessä myös Turun Sanomat julkaisi suuren artikkelin ja haastatteli palkintolautakunnan pj Raimo Narjuksen suoraan pihallamme. Samana päivänä myös Radio Sata teki live-haastattelu Raimo Volasen kanssa.
Tässä kuvassa kaupunginarkkitehdit Raimo Narjus ja Ritva Nummiora tutustuvat voittajapihaan (TS 26.11.1998) . (kuva suurennee klikkaamalla)

HISTORIA_TS_26.11.1998_1000pxW

Voittajalaatta toimii pihamme koristeena edelleen. (suurennee klikkauksella)

HISTORIA_Pronssilaatta_1000pxW

Mainokset

6 thoughts on “Talon historia

  1. Tuosta talon historiasta osaan sen verran kertoa että rakennusvaiheessa 1925 eräs rakennusmies putosi 3 kerroksen tasolta kadulle ja hänen muistokseen on tehty tuo naisen ja lapsen patsas talon kulmassa n.3 kerroksen kohdalla.

  2. Kaunis talo, ja hienoa että pysyy hyvässä kunnossa. Hieman kalskahtaa kuitenkin korvaani tekstit, jotka ovat tarkoitettu tupakoitsijoille ja ehkä myös kohta: ”…vastuuntuntoa naapureita kohtaan ovat hyvin kasvatettujen ihmisten arvostettuja ominaisuuksia” on aika mahtipontisesti sanottu. Tekstillä tarkoitetaan varmasti hyvää ja tarkoitus on pitää hieno ja upea talo edelleen rauhallisena, sen ymmärrän. Silti teksti on hieman yliampuva ja ainakin minua jännittäisi, vaikka olen hiljainen ja siisti, sekä hyvin kasvatettu!

    • Viestisi perusteella luin tekstini uudestaan ja huomasin, että se on vaatinut päivitystä, kun sen julkaisemisesta oli jo kulunut melkein kaksi vuotta. Tein siihen ajankohtaiset korjaukset, mutta muistutukseni hyvästä kasvatuksesta jätin sellaisena kuin se oli, koska, kuten jo itsekin totesit, tarkoitin sillä pelkkää hyvää ja olen sitä mieltä, että on hyvä puhua selkeää kieltä jos on jotain mikä kiusaa. Olen vime vuosien aikana kerännyt omin käsin varmasti satoja tupakantumppeja pihalta (kuvalliset raportit siitä näkyy edelleen TIEDOTUKSET osiosta), siihen verrattuna hienovarainen muistutus siisteyden merkityksestä ei luulisi olevan niin kohtuutonta.

  3. Pitääköhän tuo patsastarina paikkansa? V. 1925 tavallisen duunarin yhteiskunnallinen asema oli varsin vaatimaton ja tapaturmat niin tehtaissa kuin työmaillakin niin yleisiä, että niihin ei kiinnitetty käytännössä juurikaan huomiota.

    • Fakta on, että Aarno Lehtisen isä oli yksi alkuperäisistä talon asukkaista, joten siltä osin hän on saattanut tietää jotain konkreetista talon rakennusvaiheistakin. Siihen, että patsas on siihen laitettu onnettomuudessa kuolleen työläisen muistoksi en oikein itsekään uskalla uskoa. Kuten sanotkin, siihen aikaan työläisen sosiaalinen status ei varmasti olisi lauennut sen kaltaisen monumentin hankintaa, ellei sitten mahdollisesti sen omaisten järjestämän keräyksen kautta.

      Mutta kun ottaa huomioon, että itse patsas sijaitsee toisen ja kolmannen kerroksen välillä, sen sokkelin ja syvennyksen muurausohjeet olisi pitänyt olla (ja varmasti olivatkin) piirustuksissa jo silloin kun muurit on ylipäänsä aloitettu rakentamaan – eli kauan ennen kuin joku olisi ehtinyt putoamaan kolmannesta kerroksesta. Näin tämä tarina sijoittuu kai samaan osastoon vanhojen englantilaislinnojen haamujen kanssa. Jotain saattaa olla totta (ehkä pudonnut rakennustyöntekijä) ja sen pohjalta on sitten keksitty liikuttava selitys patsan alkuperästä.

  4. Vietin lapsuuteni 80-90 luvun taitteessa tuolla takapihalla. Mummini asui läntisenkadun puolella 1 krs asunnossa, jossa oli yhdistetty kaksi asuntoa. Muistan pihan avajaiset kun paikalla oli paljon väkeä ja tarjolla perunasalaattia sekä nakkeja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s